Miksu Mäenpää-Louekoski

ROGD: Transvastaisuutta suomalaisen nuorisopsykiatrian huipulla?

  • Twitter
    Twitter

Kolmella englanninkielisten transvastaisten painostusryhmien sivustoilla (4thWaveNow.com, Transgendertrend.com ja YouthTransCriticalProfessionals.org) alun perin kehitelty ROGD (rapid-onset gender dysphoria)-käsite (suom. äkillisesti puhkeava sukupuolidysforia/sukupuoliristiriita) vaikuttaa rantautuvan suomalaiseen nuorisopsykiatriaan ja erityisesti nuorten sukupuoli-identiteetin tutkimuksia tekevien lääkäreiden pariin verrattain korkean akateemisen arvovallan turvin. Käsite on kehitetty henkiseksi astaloksi, millä niin sanottua ”transnarratiivia” (?) vastustavat vanhemmat voivat tyrmätä lastensa nuoruusiässä ilmaiseman sukupuoli-identiteetin, joka poikkeaa totutuista normeista. ROGD-käsitteeseen kuuluu olennaisena osana se, että ROGD:n kaltainen ”ohimenevä” tila syntyisi nuorelle nimenomaan altistumisesta sosiaaliselle tartunnalle, jonka lähteenä ovat Internet ja vuorovaikutus toisten omaa sukupuoli-identiteettiään pohtivien ikätovereiden kanssa. ROGD-käsitettä tai -pseudodiagnoosia käyttävät vanhemmat siis tyrmäävät oman nuoruusikäisen lapsensa ilmaiseman sukupuolidysforian toteamalla, että ”sinulla on vain ROGD ja sehän menee ohitse, joten et sinä mitään tukea kokemuksillesi tarvitse”.

Nyt tätä ROGD-termiä iskostetaan myös suomalaiseen akateemiseen yhteisöön ja erityisesti lääkäreiden pariin, mikä on järkyttänyt translasten ja -nuorten vanhempia ja laajemminkin HLBTI-vähemmistöjä. Kyse on termistä, jonka kansainvälinen asiantuntijajärjestö World Professional Association for Transgender Health (WPATH) on tyrmännyt omassa verrattain tuoreessa kannanotossaan ja varoittanut sen käytöstä, jolla pyrittäisiin epäämään transnuorilta heidän tarvitsemansa näyttöön perustuva hoito.

Duodecim-lehden tuore artikkeli ”Kun sukupuoli on nuorelle ongelma”, jonka akateemisesti arvovaltaisin kirjoittaja on Tampereen yliopiston nuorisopsykiatrian professori Riittakerttu Kaltiala-Heino, suorastaan määritteli erääksi aiheeseen johdattelevaksi ajatuksekseen ROGD-käsitteen: artikkelin englanninkielinen tiivistelmäteksti käyttää ilmaisua ”gender dysphoria with rapid onset in adolescence”, mikä loppupuolen erään viitteen (Marchiano 2017) myötä identifioituu ROGD-käsitteeksi.

ROGD-käsitteen tieteellistämistä yritti Brownin yliopiston apulaisprofessori Lisa Littman elokuussa 2018 julkaistulla tutkimuksellaan, jonka aineisto oli kerätty suoraan blogin alussa mainituilta transvastaisten vanhempien sivustoilta. Yliopisto veti kuitenkin tukensa pois tutkimukselta. Niin härskiä kuin se onkin, Littman pyrki todistamaan vanhempien (+ herra yksin tietää keiden kaikkien muiden) itse keksimän ilmiön täysin todentamattomien ”vanhempien” vastausaineiston perusteella (lapsia ei kuultu!). Littman oli vuonna 2017 julkaissut tiivistelmän samasta aiheesta, mikä oli valmiiksi innostanut ”piirejä”.

Tietynlaista mainetta kerännyt Jyväskylän yliopiston professori Tapio Puolimatka siteerasi varsin sujuvasti Littmanin ROGD-”tutkimusta” elokuisessa debatissa, missä toisena keskustelijana oli lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila.

Blogin aihetta noudatellen on kuitenkin syytä kysellä, että mistä asenteellisista ja ideologisista kulmista tarkastellen transnuoriin suomalaisen nuorisopsykiatrian huipulla todellisuudessa suhtaudutaan?

Joskus kuva voi kertoa enemmän kuin tuhat sanaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (26 kommenttia)

Pekka Pylkkönen

Eikö olisi jo aika ruveta hihhuloimaan jostain muusta asiasta välillä, toveri Mika?

Käyttäjän JuhoPalmroos kuva
Juho Eeva

Jaa pointit saa heti vetää vessanpöntöstä alas, jos viestintuoja on yhden asian esilläpitäjä. Faktoista viis.

Pekka Pylkkönen

Ihminen joka puhuu translapsista pitäisi panna hoitoon.

Käyttäjän mpmaenp kuva
Mika Mäenpää-Louekoski Vastaus kommenttiin #3

Nyt loppuu Pylkkösen paskanjauhanta. Heippa.

Käyttäjän HenteriVirkkula kuva
Henteri Virkkula

On täysin varmaa, ettei suomalaisessa nuorisopsykiatriassa suhtauduta asenteellisesti tai ideologisesti yhtään mihinkään. Orientaatio on yksinomaan lääketieteellinen ja näyttöön perustuva.

Käyttäjän JaanaAnitaHolmstrm kuva
Jaana Holmström

"On täysin varmaa, ettei suomalaisessa nuorisopsykiatriassa suhtauduta asenteellisesti tai ideologisesti yhtään mihinkään. Orientaatio on yksinomaan lääketieteellinen ja näyttöön perustuva."

Mihin tämä varmuus mahtaa perustua, kun ovat juuri julkaisseet vahvasti asenteelliselta vaikuttavan kirjoituksen?

Mutta on erittäin hyvä, että Henterinkin mielestä saman instanssin aikuisten transsukupuolisten hoito on lääketieteellisesti ja näytön puolesta perusteltua.

Käyttäjän vmlouek kuva
Vesa-Matti Louekoski

Voimakas tarve psykopatologisoida ja selittää kaikin tavoin muuksi nuoren ilmaisema transidentiteetti on todellakin piirre, joka indikoi asenteellisuutta.

Sekin, että nuoren ilmaisemassa transidentiteetissä nähdään pelkästään fyysinen transitio, ohittaa transnuoren hyvin fundamentaalisen tarpeen, joka on hyväksyntä omana itsenään ja muu henkinen tuki, myös esim. lääketieteen ammattilaisten puolelta. Epäilyksen alaisena pitäminen ja maton vetäminen jalkojen alta (ei, kun sinulla on varmaan jokin muu) voi olla transnuorelle voimakkaasti traumatisoiva kokemus.

Tämän lisäksi nykyisen translain asettaman sterilisaatiopakon väheksyminen lääketieteen ammattilaisen kynästä on aikamoinen teko.

Käyttäjän HenteriVirkkula kuva
Henteri Virkkula

Kerrotko sen, mikä tuossa artikkelissa on mielestäsi "asenteellista"? Sekö, että siinä kyseenalaistetaan jotain sellaista, mihin sinä vankkumattomasti uskot?

Korjaan sinua vielä siinä, että minä en katso transsukupuolisuus-diagnoosin saaneiden aikuisten hoitojen olevan lääketieteellisesti perusteltuja (miksi alteroida normaalisti toimivaa endokrinologista järjestelmää ja poistaa terveitä elimiä?) ja näyttökin on todella heikkoa.

Käyttäjän AnukatariinaSolonen kuva
Anukatariina Solonen Vastaus kommenttiin #11

Näissä tapauksissa potilaan ongelma ei ole sinänsä toimimattomat elimet vaan ristiriita olemassaolevien elimien ja identiteetin välillä. Tila voi johtaa vakavaan mielen kriisiin ja on sellaisena hengenvaarallinen. Edelleen se on suhteellisen hyvin hoidettavissa mainituilla fyysisillä muutoksilla lisättynä sukupuoli-identiteetin sosiaalisella ja juridisella hyväksymisellä.

https://www.duodecimlehti.fi/api/pdf/duo12111

Tulevassa ICD-11-tautiluokituksessa puhutaan sukupuoliristiriidasta (gender incongruence) osana seksuaaliterveyden, ei mielenterveyden häiriöiden luokkaa.

https://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/w...

Endokrinologiset ongelmat hoidetaan endokrinologisten diagnoosien ja hoitojen kriteerein. Virkkula voisi halutessaan huomata näiden kahden tilanteen eron.

Virkkulan kommentteja lukiessa hiipii mieleen pelko, ei kai hän vain toimi terveydenhuollon ammattilaisena, joka mahdollisesti kohtaa transihmisiä työssään. Ajatus sellaisesta tuntuu hyytävältä.

Käyttäjän HenteriVirkkula kuva
Henteri Virkkula Vastaus kommenttiin #13

Minä katson asiaa laajemmasta perspektiivistä. Lukuunottamatta tätä pientä ja yksittäistä lääketieteen saareketta jonka transsukupuolisuus ja sukupuolta korjaavat hoidot muodostavat, terveiden elinten resekointi ja statukseltaan normaalin elinjärjestelmän radikaali manipulaatio on ennenkuulumatonta. Tämä on ristiriidassa kaikkea muuta lääketieteellistä hoitokäytäntöä ja lääketieteen harjoittamisen pohjana olevaa etiikkaa vastaan. Tämä on se asia ja fundamentti, jonka edessä minä olen yhtenä syynäni pysähtynyt näitä teemoja pohtimaan. Ihmettelen suuresti, ettei tästä ongelmasta ole käyty lääkärikollegion sisällä perustavanlaatuista keskustelua.

Vaikka tuo mainitsemasi tuleva "ykstoistasen" luokitusmuutos tehdäänkin, ei sillä todennäköisesti ole suurta relevanssia tilan käytännön diagnostiikan kannalta. Transsukupuolisuuden diagnoosi on yhä ykstoistasen voimaan astuttuakin (Suomessa tähän voi mennä helposti puolikin vuosikymmentä) vain ja ainoastaan psykiatrinen ts. perustuu potilaan käyttäytymisen havainnointiin. Ykstoistanen ei tule tuomaan mukanaan mitään merkittävää irtiottoa nykykäytännöstä. Psykiatrinen erotusdiagnostiikka tulee olemaan yhä vahvassa roolissa ja näin pitääkin olla.

On muutenkin erikoista, että transsukupuolisuus siirretään seksuaaliterveyden häiriöiden luokkaan. Haluaisinpa tietää, miten tämä on perusteltu tarkalleen.

Toivon, ettei lähdettäisi tähän "hirviölääkäri"-linjalle johon Holmström mielestäni ao. kommentissaan menee jo asiattomuuden rajoja hipoen.

Käyttäjän AnukatariinaSolonen kuva
Anukatariina Solonen Vastaus kommenttiin #15

Virkkula lienee oikeassa siinä, että myös ICD-11:n voimassa ollessa psykiatria on mukana transhoidoissa erotusdiagnostiikan ja terapeuttisena tukena raskaan prosessin aikana. Häneltä jää ilmeisesti edelleen huomaamatta, että itse sukupuolidysforiaa ei kuitenkaan enää lasketa psykiatrian alueeseen - sitä vartenhan se juuri erotetaan psykiatrisista tiloista.

Virkkulan perään kyselemät perusteet tähän erottamiseen ovat selvät: Psykiatrisissa tiloissa ratkaisua haetaan pääsääntöisesti siitä, että potilasta häiritsevä psyykkinen tila pyritään poistamaan. Tätä hoitolinjaa on aikanaan kokeiltu myös sukupuoliristiriidan kohdalla - katastrofaalisin seurauksin. Niinpä ainoa järkevä hoitolinja on kehon ja sosiaalisen ympäristön korjaaminen kokemusta vastaavaksi.

Virkkulan esittämä näkemys lääketieteellisten hoitokäytäntöjen ja etiikan suhteen on kovin kapean biolääketieteellinen. Lääkärikollegio varmasti on käynyt tätä keskustelua, mutta se ilmeisesti on ollut katkonaista, eikä filosofia perinteisestä poikkeavalla alueella ole valjennut kaikille sen jäsenille.

Jos Virkkula todella, kuten hänen kielenkäyttönsä antaa ymmärtää, on lääketieteen harjoittaja, kehotan hänen tutustumaan lääkäriliiton eettisiin ohjeisiin:

"Julkisessa esiintymisessään … hänen tulee perustaa kannanottonsa lääketieteelliseen tietoon ja kokemukseen."

Tässä tapauksessa relevanttia ja lääkäriä ammatillisesti sitovaa lääketieteellistä tietoa on, että transsukupuolisuus on tila, joka ei kuulu mielenterveyden häiriöihin ja että sille on olemassa suhteellisen vakiintunut erotusdiagnostiikka ja toimivat hoidot. Virkkula vaikuttaa kerta toisensa jälkeen kyseenalaistavan tai vähättelevän tätä seikkaa, mutta ei ole esittänyt näitä asioita kiistävää tieteellistä näyttöä. Lääkärin toimessa vallitsevien hoitokäytäntöjen vastainen propagointi on eettisten ohjeiden vastaista ja hoitokäytäntöjen vastainen potilastyö voidaan katsoa hoitovirheeksi.

Käyttäjän HenteriVirkkula kuva
Henteri Virkkula Vastaus kommenttiin #17

Se on tärkeä pitää mielessä, että ennen kuin ykstoistanen on voimassa, transsukupuolisuus kuuluu psykiatrisiin tiloihin. Ei pidä mennä asioiden edelle. Tässäkään asiassa. Tosin tämä tautiluokitusta koskeva keskustelu on sellaisenaan kovin kaukana itse substanssista.

Käyttäjän AnukatariinaSolonen kuva
Anukatariina Solonen Vastaus kommenttiin #19

Se, että ICD-11 ei ole vielä voimassa, ei tarkoita sitä, että asioista selvillä olevan lääkärin pitäisi pitää transsukupuolisuutta mielenterveyden häiriönä: On jo vuosia ollut selvää, että luokitus on reliikki ajoilta, jolloin sitä ihan oikeasti sellaisena pidettiin.

Vielä vakavampaa on, että tuon jäänteen tai jonkin muun henkisen juuttuman takia lääkäri kiistää nykyisten, normaaleista mielenterveyshäiriöistä selkeästi poikkeavien hoitosuositusten relevanssin.

Käyttäjän HenteriVirkkula kuva
Henteri Virkkula Vastaus kommenttiin #20

Jokainen katsoo asiaa oman ajattelunsa kautta. Minä lähden määrittelyssäni siitä, mihin diagnoosi perustuu. Transsukupuolisuuden osalta tämä diagnoosi perustuu vain ja ainoastaan potilaan käyttäytymisen havainnointiin. Näin ollen, tila on psykiatrinen. Ykstoistanen ei tähän tosiasiaan vaikuta mitenkään. En itse edes käytä termiä "mielenterveyden häiriö".

Käyttäjän AnukatariinaSolonen kuva
Anukatariina Solonen Vastaus kommenttiin #22

"Mielenterveyden häiriö" ei tässä kommentissa ollut se tärkein asia, vaan jo ICD-10:n aikana noudatettu hoitolinja, jonka Virkkula asetti aiemmassa kommentissaan kyseenalaiseksi.

Käyttäjän HenteriVirkkula kuva
Henteri Virkkula Vastaus kommenttiin #23

Noudatetun hoitokäytännön jatkuva re-evaluaatio on lääketieteen ytimessä. Kyseenalaistaminen ei siis ole mikään pahe, se on enemmän kuin toivottavaa. On kysyttävä perusteluja, on kysyttävä näyttöä; muutenhan koko touhu on pelkkää dogmatismia.

Sukupuolta korjaavien hoitojen osalta ei ole mielestäni esitetty niin kattavaa ja aukotonta näyttöä, jota niiltä pitäisi edellyttää, huomioiden niiden äärimmäinen vastaanasettuminen kaikkea muuta hoitokäytäntöä vastaan.

Lääketieteellisenä ilmiönä transsukupuolisuus on myös hyvin heikosti tunnettu. Sen etiologia on tuntematon. Sen diagnostiikka on monella tavalla tulkinnanvaraista (ks. psykiatrinen erotusdiagnostiikka). Näitä vasten se, että nykyinen noudatettu hoitolinja on käytännössä radikaalein mahdollinen, vaikuttaa ensituntumalta varsin absurdilta. Vai, voitko esittää lääketieteellisesti katsoen mitään radikaalimpaa toimenpidettä kuin terveiden elinten poistaminen?

Tämä on tärkeää: jos transsukupuolisuuteen löytyy hyöty/haitta-perusteisesti arvioiden parempi hoito, joka ei edellytä nykyisiä radikaaleja sukupuolta korjaavia hoitoja, niin hyväksyisitkö sen? Pitäisikö sellaista etsiä?

Nykytilanne, jossa radikaalit sukupuolta korjaavat hoidot ovat muodostuneet nk. käyväksi hoidoksi, ei enää anna mitään mahdollisuutta vaihtoehtoisia hoitomuotoja koskevalla elintärkeälle perustutkimukselle. Tämäkin on hyvä pitää mielessä eräänlaisena rakenteellista dogmatismia tuottava seikkana.

Kun sinulla on aina lähteitä tarjota, niin voitko laittaa viimeisimmän sellaisen potilastutkimuksen, jossa tehdään kattava vertailu nykyisten sukupuolta korjaavien hoitojen ja vaihtoehtoisten hoitomuotojen tulosten välillä?

Käyttäjän AnukatariinaSolonen kuva
Anukatariina Solonen Vastaus kommenttiin #24

Hoitokäytäntöjä on toki syytä aina arvioida ja siinä voi olla kriittinenkin – joskus jopa itsekriittinen.

Transsukupuolisuuden etiologia ei todella ole vedenpitävästi selvitetty. Niin on monen muunkin, kuten Parkinsonin taudin kohdalla, mikä ei estä sen hoitamista näyttöön perustuvin menetelmin.

Erotusdiagnostiikka ei ole kaikissa tapauksissa selvin mahdollinen, ja usein tästä syystä hoitoja on jäänyt antamatta tai samanaikaisesti mielenterveyden ongelmista kärsiviä potilaita passitettu ”jäähylle”, kunnes mahdollisuudet diagnoosiin ovat parantuneet. Toisaalta selvissä tapauksissa hoitojen vaikuttavuuden näyttö on vakuuttava.

Jos lääketieteellinen arviointi rajataan sen suremiseen, että prosessissa poistetaan toimiva elin, ollaan kovasti pihalla potilaan kokonaishoidollisesta filosofiasta. Sukupuolta korjaavissa hoidoissa on päädytty muotoihin, jotka tutkitusti parantavat elämänlaatua, vähentävät masentuneisuutta ja itsemurhariskiä.

https://www.duodecimlehti.fi/api/pdf/duo12111

Ja jos, kuten kaikissa kunnon hoitomuotojen arvioinneissa tavataan tehdä, arvioidaan niiden taloudellisia vaikutuksia, ne lisäävät hoidettavien panosta yhteiskunnan tuottavuuden hyväksi.

”…Kun sinulla on aina lähteitä tarjota, niin voitko laittaa viimeisimmän sellaisen potilastutkimuksen, jossa tehdään kattava vertailu nykyisten sukupuolta korjaavien hoitojen ja vaihtoehtoisten hoitomuotojen tulosten välillä?”

Mitä voisimme ajatella vaihtoehtoisiksi hoitomuodoiksi nykyisen sijasta? Varsinaisesti näistä ei liene modernia kliinistä tutkimusta, mutta toisaalta tuloksia voi ekstrapoloida nykyhoitojen tutkimuksista ja toisaalta vanhoista hoidoista on ainakin ”perimätietoa”.

- Pelkkä seuranta: vastaa nykymielessä hoitamattomuutta, tulokset lähinnä katastrofaalisia

- Hoidetaan päätä hyväksymään keho ja sen ehdottama sukupuoli-identiteetti, menetelminä terapia ja hormonihoidot: Muinoin kokeiltu menettely, jota nykyään pidetään epäeettisenä.

- Terapia, jossa opetetaan hyväksymään keho sellaisenaan, mutta tuetaan sosiaalista transitiota: Menettely jo nyt käytössä niille, joilla kehodysforia ei ole pakottava. Vaikean kehodysforian kohdalla haasteellinen ja vaarallinen.

- Virkkulan kikka vitonen?

” jos transsukupuolisuuteen löytyy hyöty/haitta-perusteisesti arvioiden parempi hoito, joka ei edellytä nykyisiä radikaaleja sukupuolta korjaavia hoitoja, niin hyväksyisitkö sen? Pitäisikö sellaista etsiä?”

Jos löytyisi hoito, jolla ihmiset saadaan tuntemaan elämänhalua ja eheyttä masennuksen ja dysforian sijasta, voisin sellaista toki ajatella suosittelevani. Se ei kuitenkaan voisi olla lobotomian kaltainen identiteetin sammuttaminen tai lääkinnällisen lumemaailman luominen. Yksi lääke on yhteiskunnan asenteiden paraneminen – se parantaisi olennaisesti monen sellaisen transihmisen elämänlaatua, jolla ei ole kehodysforiaa. Tapauksissa, joissa ihminen ei koe olevansa eheä väärässä kehossa, en osaa tällaista hoitoa löytyvän ja toisaalta (kuten Virkkula varmaan arvasikin…) kyseessä on myös ihmisoikeusasia, jonka ratkaisussa lääketieteellä on oma tärkeä roolinsa.

Käyttäjän vmlouek kuva
Vesa-Matti Louekoski Vastaus kommenttiin #15

"ettei lähdettäisi tähän "hirviölääkäri"-linjalle"

Kukaan täällä ole moista maininnut, paitsi Virkkula itse.

Tosin, mielenkiintoisia virtauksia on ollut suomalaisessakin lääketieteessä:

http://www.finnqueer.net/juttu.cgi?s=40_10_1

Käyttäjän JaanaAnitaHolmstrm kuva
Jaana Holmström Vastaus kommenttiin #15

"Toivon, ettei lähdettäisi tähän "hirviölääkäri"-linjalle johon Holmström mielestäni ao. kommentissaan menee jo asiattomuuden rajoja hipoen."

En ole puhunut kenestäkään "hirviölääkärinä". Mutta jos pidät hirviönä lääkäriä, joka jättää potilaansa kärsimään, vaikka tehokas hoito on tarjolla, niin yhdyn käsitykseesi.

Käyttäjän JaanaAnitaHolmstrm kuva
Jaana Holmström Vastaus kommenttiin #11

"Kerrotko sen, mikä tuossa artikkelissa on mielestäsi "asenteellista"? Sekö, että siinä kyseenalaistetaan jotain sellaista, mihin sinä vankkumattomasti uskot?"

En usko vankkumattomasti mihinkään, mutta joillekin asioille on vuosikymmenten mittaan kertynyt kokemusperäisesti valtavasti näyttöä.

"Korjaan sinua vielä siinä, että minä en katso transsukupuolisuus-diagnoosin saaneiden aikuisten hoitojen olevan lääketieteellisesti perusteltuja (miksi alteroida normaalisti toimivaa endokrinologista järjestelmää ja poistaa terveitä elimiä?) ja näyttökin on todella heikkoa."

Mutta nyt kuitenkin uskot vankkumattomasti nuorisopsykiatrian "orientaation olevan lääketieteellinen ja näyttöön perustuva". Olet mennyt ajatuksellisesti umpisolmuun, missä ei ole mitään muuta logiikkaa kuin vihamielisyys transsukupuolisia kohtaan. Miten muuten olisi selitettävissä, että riistäisit heiltä ainoan avun, mitä heille voidaan tarjota? Seurauksena ideologiastasi olisi vain loputtomasti kärsimystä, syrjäytymistä ja itsemurhia.

Käyttäjän vmlouek kuva
Vesa-Matti Louekoski

Onhan noita asenteita ja ideologioita nähty ja kuultu, myös mm. lastenpsykiatrian puolella, kasvatustieteestä puhumattakaan.

Kyllä nämä havainnot, hieman siellä ja täällä, mielen surulliseksi tekee. Ei voi mitään!

Käyttäjän AnukatariinaSolonen kuva
Anukatariina Solonen

Jotenkin asioita seuranneena ei voi olla ajattelematta seuraavaa tapahtumien logiikkaa:

On fakta, että nuorten sukupuoltaan pohtivien ilmi tullut määrä on kasvanut hurjasti viime vuosina,. Samassa yhteydessä heidän joukossaan on kasvanut myös ei-binäärien sukupuoli-identiteettien määrä. Molemmat asiantilat tuovat lisäpainetta transtutkimusyksiköille samaan aikaan, kun säästöpaine on valtava eikä ainakaan lisäresursseja ole näköpiirissä. Niin kuin monesti muulloinkin resurssien ja tarpeen ristiriitatilanteessa, alkaa keskustelu hoitojen priorisoinnista. Olen kuulemieni keskustelujen perusteella päätynyt mahdollisuuteen, että muunsukupuolisten hoitojen suhteen tässä suhteessa on tullut suorastaan painostusta keskushallinnosta. OIipa viime mainittu totta tai ei, vaikuttaa siltä, että tässä ymmärrettävästi stressaavassa ristiriitatilanteessa alalla työskentelevillä, mutta jonkinlaisia asenneongelmia omaavilla henkilöillä alkavat mopot karkailla käsistä.

Käyttäjän vmlouek kuva
Vesa-Matti Louekoski

Tilannetta on valitettavasti käytetty hyväksi varsin ikävin ilmenemismuodoin.

Käyttäjän topira kuva
Topi Rantakivi

On melkoisen omituinen tämä teoria ROGD. Itse teininä kokeneena tiedän aika vahvasti sen, että se ei voi tulla yht'äkkiä vaan kehittyy iän mukana ja tästä syystä hylkään ROGD-teorian kokonaan, se ei vaan ole mahdollista.

Onko se mahdotonta, että jos minä olen kehittynyt nuoresta asti niin, että minulla voi olla heteroutta, bi-seksuaalisuutta, homoutta, transseksuaalisuutta, kaikkea? Hyväksyn sen, että minä olen mitä olen.

Käyttäjän vmlouek kuva
Vesa-Matti Louekoski

Täällä hieman lisätietoa Transgender TREND-painostusryhmän aikaansaannoksista:

https://schoolsweek.co.uk/schools-warned-over-new-...

Käyttäjän vmlouek kuva
Vesa-Matti Louekoski

Eräältä ROGD:tä mainostavalta sivustolta löytyi seuraavaa:

"Unfortunately, this reluctance to address psychological factors proved to be a feature of the conference. There was not a single talk on the role of psychological factors in the aetiology of gender dysphoria or gender identity. But Professor Riittakerttu Kaltiala-Heino, an adolescent psychiatrist from Tampere Finland, did acknowledged the importance of a psychodynamic perspective. She spoke about her clinical experiences- including her work with ‘adolescent onset gender dysphoria’, sometimes known as ‘Rapid Onset Gender Dysphoria (ROGD)’. She made several important points, observing for instance that in Finland, as elsewhere, psychological co-morbidities remain largely untreated because psychotherapists wrongly believe that only gender identity specialists should treat GD patients. In her experience, such co-morbidities are likely to persist if they are not addressed psychologically before medical treatment. Interestingly she also mentioned that several of her patients seemed to share an identity. Many of the young FtMs in her care claimed to have spent large parts of their childhood alone in the woods fantasising about being a male wolf for instance. She acknowledged privately that this was probably due to social contagion via the internet as people were encouraged to provide the sort of history that would facilitate their medical transition."

http://gdworkinggroup.org/2018/11/01/the-science-o...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset