Miksu Mäenpää-Louekoski

Anttila, Suomen Uutiset ja identiteettipolitiikka

Keskustan kansanedustaja Sirkka-Liisa Anttila tässä jokin aika sitten julkisti kannanoton, missä kovasti vaadittiin leimakirveetöntä keskustelua Suomeen. Anttila esitti vaatimuksensa perin kummalliseksikin jossakin mielessä luonnehdittavalla tavalla. Hän nimittäin itse huitoi nimeämillään leimakirveillä, joilla huitominen on tavattu yhdistää ihan muuhun kuin Keskustaan. Punavihreää vasemmistoa syytellen ja sukupuolineutraaliksi väittämäänsä kouluopetusta arvostellen Anttila nosti tikun nokkaan perin outoa terminologiaa edustavan sanahirviön, nimittäin identiteettipolitiikan. Identiteettipolitiikka kuulemma levittäytyy Anttilan mukaan yliopistoihinkin, mikä on punavihreän vasemmiston syytä. Näin Anttilasta vaikuttaa asia olevan. Anttila pitää huonona, että identiteettipolitiikka vaatii joka paikkaan pelkästään poliittista korrektiutta järjettömyyksiin saakka, mistä sukupuolineutraalius olisi pahin esimerkki.

Anttilalla vaikuttaa olevan erittäin runsaasti samoista asioista huolia kokevia kavereita suunnalla, jolle poliittinen tuomionpäivä Sipilän mukaan koittaa vuoteen 2025 mennessä.

Anttilan kuvailema punavihreä ruttotauti, eli identiteettipolitiikka, on nostettu esiin Suomen Uutisissa muun muassa tässä ihan vasta ja viime kesänä. Luepa täältä:

Suomen Uutiset (21.6.2018): ”Identiteettipolitiikka uhkaa nyt myös tieteen kehitystä” (amerikkalaisen konservatiivisen ajatuspajan kirjoitukseen pääosin perustuva uutinen)

Suomen Uutiset (1.9.2018): ”Aggressiivinen identiteettipolitiikka hiertää perussuomalaisia – Halla-aho: ”Jokaisen olisi saatava elää rauhassa ilman, että joku on vieressä sanomassa, miten pitää elää””

Anttila ja Suomen Uutiset ovat myös samaa mieltä siitä, että vähemmistöjen pitäisi olla hiljempää.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (24 kommenttia)

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Identiteettipolitiikka on tosiaan suomalaisittain varsin vieras käsite ja vaikea hahmottaa. Olisi hyvä jos joku muukin kuin sen kiivas vastustaja kirjoittaisi meille suomalaisille paremmin aukeavan johdannon.

Nähdäkseni identiteettipolitiikka tarkoittaa paljolti samaa kuin eturyhmäpolitiikka, joka on suomalaisessa politiikassa ehkä tunnetumpi käsite. Työläiset ajamassa etujaan omistavaa luokkaa vastaan ja toisin päin. Kummassakaan ei sinällään ole mitään vikaa. Demokratiassa on keskeistä, että eri kansanryhmät voivat ajaa etujaankin, eikä vain jotain yhteiskuntateoreettisia ideologioita. Populismi on usein enemmistön eturyhmäpolitiikkaa. Eturyhmäpolitiikka on ehkä erityisesti talousliberaalia ideologiaa kannattaville ongelma, että he ovat vähemmistössä.

Sinällään en oikein näe, että Anttilan mainitsema sukupuolineutraalius olisi selkeästi identiteettipolitiikkaa, koska sillä nimenomaisesti pyritään eroon identiteeteistä. Varsinainen identiteettipolitiikka nimenomaisesti korostaa ryhmäidentiteettejä, niiden välistä konfliktia ja alistusasemaa. Tämä voi tulla ongelmaksi silloin jos sillä oikeutetaan jonkin historiallisen hegemonia-asetelman de facto kääntämistä toisin päin, mitä esimerkiksi radikaalifeminismissä on nähtävillä.

Identiteettipolitiikalla on vasemmistossa tietty perinne, mutta laajemmin käsitettynä se koskee myös äärioikeiston politiikkaa, johon vasemmistopolitiikka on usein vastareaktiota, kuten rotuvihaa vastaan. Mitä muutakaan kansallismielisyys on kuin kansallisen identiteetin korostamista ja siten identiteettiin perustuvaa politiikkaa. Sama pätee erityisesti ääri-ilmiöihin, kuten valkoisen ylivallan ideologiaan.

Ks. esim. Analyysi: Yhdysvaltojen suurin ongelma ei ole Trump – vaan hänet valtaan nostanut identiteettipolitiikka (Yle 13.10.2017)

Käyttäjän sirpaabdallah kuva
Sirpa Abdallah

wikin mukaan kyseinen sana tarkoittaa "Identiteettipolitiikka on poliittisen ryhmän muodostamista rodun, sukupuolen, etnisen ryhmän, seksuaalisuuden tai muun vastaavan ominaisuuden mukaan, ei poliittisen ideologian tai taloudellisten etujen perusteella."
https://fi.wikipedia.org/wiki/Identiteettipolitiikka

Lissä sanan selitystä linkistä.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos
    «wikin mukaan kyseinen sana tarkoittaa "Identiteettipolitiikka on poliittisen ryhmän muodostamista rodun, sukupuolen, etnisen ryhmän, seksuaalisuuden tai muun vastaavan ominaisuuden mukaan, ei poliittisen ideologian tai taloudellisten etujen perusteella."»

Niin, jokin tuollainen pieni ero siinä on eturyhmäpolitiikkaan. Tosin taloudelliset edut pitkälti riippuvat työntekijä-työnantaja-eturyhmäidentiteetistä. En näe miksi taloudellisia etuja määräävä sosiaaliluokka ei olisi identiteettitekijä.

Sinällään etujen ja ideologian välinen suhde on mielenkiintoinen. Ideologia epäilemättä on käytännössä elintärkeää sellaisille eturyhmille, jotka ovat populistisessa vähemmistössä, mutta silti haluavat vakuuttaa muita toimimaan välittömien etujensa vastaisesti. Erityisesti kapitalismin osalla ideologialla on aika tosiasiallinen pohjansakin, vaikka se onkin puhtaasti sellaisenaan yhteiskunnallisesti hankalaa.

Etsin siis ymmärrystä tuosta käsitteestä ja tässä esitetty voi olla hapuilua. Pyydän kritiikkiä.

Risto Koivula

YLE ja Hesari kääntävät kaiken päälaelleen käsittämättömässä Trump-raivossaan.

Identiteettipolitiikka on ollut nimenomaan USA:n demokraattipolitiikan (epäonnistunut) strategia Trumpia vastaan viime aikoina.

https://www.pirkanblogit.fi/2017/risto_koivula/dem...

Demokraattiprofessori Mark Lilla puhuu Jenkeissä asiat halki…

Tässä on ensin korjattava Hesarin tulkintoja, että

USA:n Demokraatit EI OLE VASEMMISTOPUOLUE,

vaan se on talous-, oikeisto-, kulttuuri- ja identiteettiliberaalinen porvaripuolue, jonka historiallinen tausta on etelän orjanomistajataustaisissa plantaašinomistajissa, katolisessa väestössä ja muissa ei-protestanteissa ja identiteettitietoisissa vähemmistöissä.

Siellä ei ole ikinä suunniteltu minkäänlaista sosialismia, eikä kukaan voi myöskään kuvi- tellakaan sen neuvottelevan puolueena mistään ”tupo/kiky-sopimuksesta” ”työtätekevien” nimissä, kuten vaikkapa Englannin työväenpuolueen. Sellainen on nimenomaan kategorisesti heidän puolueideologiansa vastaista. Kun uudistuksia välttämättä tarvitaan, demokraatit luottavat ylhäältäpäin määräävään (valtion takaamaan) ”Liberaaliin Kapitalistiin”, joka samalla vetää myös poliittiset pisteet Demokraattipuolueelle.

Sotapolitiikassa Demokraattipuolue uskoo viimeisimpään raskaimpaan ja kalleimpaan globaaliin sotateknologiaan ja ”yksityisten” globaalien meediaimperiumien (CNN, NYT ym.) käymään göbbelsiläiseen (joskin tyhmempään) infosotaan ja TIETEEN VÄÄRENTÄMISEEN JA OIKEAN TIEDON PANTTAAMISEEN JA MONOPOLISOIMISEEN USA:N LIITTOVALTIOLLE.

Puolisotilaalliset kansalaisjärjestöt, jotka rivirepublikaaneille usein ovat ”demokratian kor- kein kukkanen”, ovat demokraateille retoriikassa usein ”fasismia” tai ”rasismia” (vaikka olisivat mustia), eikä rividemokraatti osallistu sellaisiin. Kukaan demokraattipresidentti ja tuskin kukaan -kuvernöörikään on kuitenkaan koskaan periaatteellisesti kieltäytynyt niitä käyttämästä: Muistettakoon vaikka haloslaisen lesbokuvernöörin Kate Brownin Oregonin Kansalliskaartin eläkeläishörhöt, jotka esiintyivät Suomen EU-sotaharkotuksissa muka ”NATOn ilmavoimina”! (Toki nuokin kokeneet, sankareita palvovat isoisät US Air Forcen käytöstä poistettuine kamikaze-romukoneinen OVAT KAIKKEA MUUTA KUIN ”VAARATONTA VÄKEÄ”: heidät on tavan takaa kärrätty parsimaan ja selvittämään miten kuten sotia niin Koreassa, Vietnamissa, Irakissa kuin Afganistanissakin, kun nuoremmat ovat epäonnistuneet – ja kyllästyneet!)

... Nyt ”Demarit” ovat kompastuneet retoriikkansa ”vasempaan” kulmakiveen, jos on uskominen puoleen omaan alan professoriin.

Lisäksi puolueen kaikenkansan-retoriikka on fokusoitu virheellisesti ”Joogamatto-Jessicalle”, josta kukaan ei pidä eikä ole hänen mielipiteistään kiinnostunut.

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005390857.html

Yhdysvaltojen vasemmiston suututtanut professori HS:n haastattelussa: Trump voitti, koska kansa pitää Kaljakori-Joesta enemmän kuin Joogamatto-Jessicasta

Professori Mark Lilla kirjoitti Yhdysvaltojen demokraattien nöyryyttävästä tappiosta kirjan, joka sai vasemmistolta ”murhaavan” tuomion. HS:n haastattelussa Lilla pysyy kannassaan: Yhdysvaltojen vasemmiston pitäisi kääntää katseensa vähemmistön oikeuksista enemmistön tarpeisiin, jos se haluaa takaisin valtaan.

Columbian yliopiston professori Mark Lilla kirjoitti vaalien jälkeen lehtiartikkelin ja kirjan siitä, kuinka demokraattien on laskeuduttava norsunluutornistaan ja vedottava tavalliseen kansaan. Palaute omilta oli murhaava. (KUVA: Pontus Höök)
Laura Saarikoski HS

New York

Yhdysvaltojen presidentti ja demokraattien ikoni John F. Kennedy sanoi aika-naan: ”Älä kysy, mitä maasi voi tehdä hyväksesi, vaan mitä sinä voit tehdä maasi hyväksi.”

Columbian yliopiston filosofian professorin Mark Lillan mukaan nuoret demokraatit kysyvät nykyään: ”Mitä maani on minulle velkaa sen takia, kuka olen?”

Lillan mukaan Yhdysvaltojen vasemmiston on lakattava keskittymästä identiteettipolitiik- kaan eli seksuaalivähemmistöjen ja etnisten vähemmistöjen ongelmiin, jos se haluaa takaisin valtaan. Demokraattien pitää kääntää katseensa enemmistön tarpeisiin ja hyväksyä se, että kaikista ei koskaan tule yhtä poliittisesti korrekteja.

”Politiikassa on kyse toisten vakuuttamisesta, ei itseilmaisusta”, Lilla kirjoittaa elokuussa ilmestyneessä kirjassaan The Once and Future Liberal, joka on Yhdysvalloissa syksyn puheenaihe.

”Jos huutaa ’olen tässä, olen homo’, ei saa osakseen muuta kuin päänsilittelyä tai silmien pyörittelyä.”

Murhaavaa! Muulla tavalla Lillan saamaa palautetta ei voi tiivistää.

Lilla määrittelee itsensä ”turhautuneeksi liberaaliksi”, mutta arvostelijat ovat panneet hänet taantumuksellisten leiriin.

”Se oli huuto suoraan sydämestä. Emme pystyneet voittamaan edes Donald Trumpia”, Lilla sanoo kirjastaan ravintolassa Manhattanilla.

Eikä kyse ole vain presidentistä: vuoden 2016 vaalit olivat republikaanien suurin voitto ainakin vuoden 1928 jälkeen. Oikeistopuolue hallitsee nyt Valkoisen talon ja kongressin lisäksi kahta kolmasosaa osavaltioi- den edustajainhuoneista ja kuvernööripaikoista.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Ensin huudat, ettei demokraatit ole vasemmistopuolue, sitten kerrot kuitenkin professori Lillan saneen murhaavaa kritiikkiä ”vasemmistolta”, ”omiltaan”, eli tässä yhteydessä demoraateilta. Kannattaisi päättää kutsuuko demokraatteja vesemmistoksi, vai ei. Yhdysvalloissa republikaanien radikaalisiipi tuota toki viljelee halventavassa merkityksessä, kuin vihervasemmistoa konsanaan. Perustunevat samaan pelikirjaan...

P.s. Yhdysvalloissa on ilmeisesti parikin poliittista kirjaa myynyt jo yli miljoona kappaletta, mutta Lillan kirja on ”syksyn puheenaihe”. Vaikuttavaa.

Käyttäjän opehuone kuva
Esa Mäkinen

Anttilalle ja muille kaltaisilleen (vähemmistöjen ja/tai ei-vallassaolevien) identiteettipolitiikka on ongelma ilmeisesti siksi, että siihen kuuluu valtapositioiden läpivalaisu, kyseenalaistaminen. Keskeinen vastaväite heikäläisiltä tuntuu olevan, että vain ’ne’ tekevät sitä ärsyttävää identiteettipolitiikkaa, emme me tolkun ihmiset, olemmehan me itsestäänselviä, ihan ollaan vaan mitä ollaan, oikeita ihmisiä. Joten tosiaan: turpa kiinni, vähemmistöt, ei saa häiritä etuoikeutettujen päiväunia.

Käyttäjän deneidez kuva
Petri Pakarinen

On toki järkevää, että päätöksissä otetaan huomioon kaikki osapuolet. Ongelmana identiteettipolitiikassa on hyvin usein on se, että valtasuhteet kääntyvät päälaelleen ja lopulta ollaan tilanteessa: turpa kiinni nyt mennään vähemmistöt edellä ja muiden kärsimyksellä ei ole väliä.

Käyttäjän mpmaenp kuva
Mika Mäenpää-Louekoski

" Ongelmana identiteettipolitiikassa on hyvin usein on se, että valtasuhteet kääntyvät päälaelleen ja lopulta ollaan tilanteessa: turpa kiinni nyt mennään vähemmistöt edellä ja muiden kärsimyksellä ei ole väliä."

Voisitko tarkentaa, miten muut ovat kärsineet kun ollaan "menty vähemmistöt edellä"?

Aikamoista draamaa maalailet.

Käyttäjän opehuone kuva
Esa Mäkinen Vastaus kommenttiin #7

Pakarinen on etuoikeutettujen ongelman ytimessä: Kun vaikkapa saamelaiset haluavat ns. kertoa itse oman tarinansa - ja siihenhän kuuluu myös sen valtaväestön ja vallankäyttäjien tekemisten ja asenteiden määrittely ja kritiikki, se nunnuka-tarina ja eksoottisen olion rooli ei kelpaa enää, niin silloin pakaristen mielestä ’vähemmistöt hyppivät silmille’, ’valtasuhteet kääntyvät päälaelleen’ ja ’muiden kärsimyksellä ei ole väliä’.

Käyttäjän mpmaenp kuva
Mika Mäenpää-Louekoski Vastaus kommenttiin #8

Mielenkiintoinen kohta onkin tuo "muiden kärsimys"?

Kyl mää niin pal kärssii sain..

Käyttäjän deneidez kuva
Petri Pakarinen Vastaus kommenttiin #8

"Pakarinen on etuoikeutettujen ongelman ytimessä: Kun vaikkapa saamelaiset haluavat ns. kertoa itse oman tarinansa"

On se hyvä kun osaat lukea ajatuksia ja tiedät täsmälleen millainen olen. Kirjoituksesi kaltainen vuodatus on juurikin hyvä merkki siitä, että olet jo päättänyt mielipiteeni ja kaikki mitä sanon lisää vain vihaasi minua kohtaan, joten keskustelua on turha jatkaa.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos Vastaus kommenttiin #7
    «" Ongelmana identiteettipolitiikassa on hyvin usein on se, että valtasuhteet kääntyvät päälaelleen ja lopulta ollaan tilanteessa: turpa kiinni nyt mennään vähemmistöt edellä ja muiden kärsimyksellä ei ole väliä."

    Voisitko tarkentaa, miten muut ovat kärsineet kun ollaan "menty vähemmistöt edellä"?»

Pakarisen tuoma ongelma on juuri toinen syy, mistä identiteettipolitiikkaa on kritisoitu. (Sinällään sukupuolen kohdalla ei ole kyse "vähemmistöstä".)

Yksi esimerkki voisi olla sukupuolikiintiöt, jotka voivat olla epäreiluja tehtäviin päteville henkilöille, pelkästään heidän sukupuolensa vuoksi jos toista sukupuolta olevia päteviä henkilöitä on vähemmän. Sinällään sukupuolikiintiöt ovat joissain tehtävissä ehkä perusteltuja, kuten tasa-arvolautakunnassa tai muissa tehtävissä, joissa päätetään eri kansanryhmien asioista. Kuitenkin sukupuoli- ja vähemmistökiintiöitä on joissain organisaatioissa muunkinlaisissa tehtävissä, mistä esimerkiksi Googlen henkilöstöpolitiikka on noussut julkisuuteen. Suomessa diversiteettipolitiikka on ehkä aika harvinaista, mutta se siis yleensä juuri menee vähemmistöt edellä.

Suomessa vähemmistöt edellä meneminen on sinällään antanut sukupuolten välisen tasa-arvon naisille, ei siinä mitään, mutta miehet on monissa asioissa jätetty sen ulkopuolelle. Asevelvollisuus on tietenkin suurin epäkohta, johon ei olla puututtu, koska tasa-arvoliikettä ei miesten epätasa-arvo kiinnosta samassa määrin. Muita tunnettuja epäkohtia löytyy lasten huoltajuudesta ja huollosta, joissa epätasa-arvo on perusteltu "lasten edulla". En väitä, että perustelut olisivat täysin huonoja, mutta ne de facto eväävät tasa-arvon.

Oma lukunsa on sitten siinä, miten tasa-arvoa on jopa kiihtyvässä määrin tuotu politiikan keskiöön tilanteessa, jossa tasa-arvo on käytännössä jo saavutettu. Ks. muiden maininnat edellä, esim. Mark Lilla (ks. hänen kirjoituksensa NY Timesissa), ja Ylen artikkeli.

Käyttäjän deneidez kuva
Petri Pakarinen Vastaus kommenttiin #7

"Voisitko tarkentaa, miten muut ovat kärsineet kun ollaan "menty vähemmistöt edellä"?

Aikamoista draamaa maalailet."

Voin toki tarkentaa. Annan kolme esimerkkiä tuollaisesta.

1.
Entinen mies ja nykyinen nainen tuomittiin raiskauksesta naisten vankilaan. Olihan hän silloin nainen ja häntä piti kohdella naisena. Kuinka ollakaan hän rupesikin raiskaamaan naisia vankilassa, jonne hänet oli laitettu. Miehen voimilla hänellä ei ollut ongelmaa raiskata heikompia naisia.

https://www.theguardian.com/uk-news/2018/sep/09/se...

2.
Täälläkin ajetut unisex-vessat ja unisex-pukuhuoneet tuovat hieman ongelmia naisille. Ongelma on todellinen varsinkin silloin kun tarjolla on vain unisex-vaihtoehto. Tuolloin naiset joutuvat miesten kanssa samaan tilaan pakostakin ja tietysti tuloksena on naisten häirintää varsinkin seksuaalista sellaista.

https://www.independent.co.uk/life-style/women/sex...

3.
Tukholmassa siirryttiin tasa-arvoiseen auraukseen. Tuloksena oli täysi kaaos, jonka tuhojen korjaamiseen tarvittiin monta päivää.

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000001952320.html

Noissa jokaisessa on ajateltu vain ja ainoastaan vähemmistöjä, eikä haittavaikutuksia muihin ole ajateltu tai ehkäpä niistä ei olla edes välitetty. Varsinkin ajattelumalli "enemmistöä ei voi syrjiä" vihjaa vähän tuon jälkimmäisen suuntaan.

Vastapainoksi voin antaa yhden järkevän muutoksen, joka koskee vähemmistöjä ja jossa on myös sitä, ettei siitä koidu muille ongelmia. Sellainen on tasa-arvoinen avioliitto. Sehän vain lisää kaikkien oikeuksia. Heterokin saa mennä naimisiin samaa sukupuolta olevan kanssa, eikä mikään samaa sukupuolta olevien avio ole mitenkään pois keneltäkään muulta.

Käyttäjän IlkkaJanhunen kuva
Ilkka Janhunen

#4: Kuten demokraattiprofessori Mark Lilla esittää: Kysymys on vain siitä, että marginaalivähemmistöjen kuviteltujen ongelmien ympärillä puuhastelu ei enää tuo vihervasemmistolle kannatusta entiseen tapaan. Ajat ovat muuttuneet.

Käyttäjän kainiemelainen kuva
Kai Niemeläinen

Eikö kyse voisi olla enemmänkin siitä, että suvaitsevaisten ajamat asiat ovat menneet ja menossa kautta linjan maaliin. Translainuudistus taitaa olla viimeisiä asioita. Se ajetaan loppuun seuraavalla vaalikaudella.

Ajat muuttuvat, ehkä seuraavaksi parannetaan vanhusväestön asiaa. Toivottavasti. Mikähän ryhmittymä lähtisi sellaisen veturiksi?

Käyttäjän IlkkaJanhunen kuva
Ilkka Janhunen Vastaus kommenttiin #12

#12: Kannattaa vain lukea tuo kyseisen professorin haastattelu, niin ymmärrät paremmin. Joitakin kommentteja häneltä on luettavissa ylempänä tässä ketjussa.

Käyttäjän kainiemelainen kuva
Kai Niemeläinen Vastaus kommenttiin #13

Tuo amerikkalainen käytäntö poikkeaa kovin paljon meikäläisestä poliittisesta kulttuuristamme.

Meillä ei ole valittavana toinen kahdesta, vaan tarjottimellinen erilaisia kokoonpanoja. Jutussa esitettyä taulukkoa tulkiten, asian voi kääntää suomalaiseen yhteiskuntaan seuraavasti.
- Jos nostat talouden ykkösaiheeksi, kaikki puolueet käyvät;
- jos haluat seksuaali ja sukupuolivähemmistöjen tasavertaista kohtelua, kaikki muut paitsi KD ja PS käyvät;
- jos olet huolissasi terrorismista, kaikki puolueet käyvät, vain keinot vaihtelevat;
- jollet halua aborttilainsäädäntöön tiukennuksia, kaikki muut paitsi KD ja PS sopivat;
- jos etnisten vähemmistöjen kohtelu huolettaa; kaikki muut paitsi PS käyvät;
- jos ympäristöteemat ovat sinulle hoteinta hottia; valitse Keskusta tai Vihreät.

Kuten huomaat, vain Vihreät ja Keskusta tarjoavat kaikille kaikkea, muiden osalta joutuu tinkimään. Mutta saman voit kääntää toisin päin: jos sinä kannattaisit tiukennuksia aborttilainsäädäntöön etkä kannattaisi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien lisäämistä, turvallisin valinta olisi KD tai jopa PS.

Meidän yhteiskunnassamme nuo populistit työskentelevät marginaalissa.

Ja onhan tuossa Lillan puheessa yksi järkevä kohta, jonka voimme nähdä myös tämän blogin kommentoinnissa ja blogin aiheena olleessa Anttilan esityksessäkin: "Demokraattien pitää kääntää katseensa enemmistön tarpeisiin ja hyväksyä se, että kaikista ei koskaan tule yhtä poliittisesti korrekteja."
Jos korvaamme demokraattien-sanan suvaitsevaisten tai liberaalien-sanan, voimme muuttaa sen suomalaisyhteiskuntaan sopivaksi.

Käyttäjän opehuone kuva
Esa Mäkinen

#13 Sinun identiteetillesi on näköjään tärkeää leimata jotkut ihmiset marginaalisiksi ja heidän ongelmansa keksityiksi ja aktiivisuus puuhasteluksi. Tulet tässä kertoneeksi enemmän omasta idntiteetistäsi kuin halveksuntasi kohteista.

Käyttäjän IlkkaJanhunen kuva
Ilkka Janhunen Vastaus kommenttiin #20

#20: Ensinnäkin väitteesi siitä, että minä muka halveksisin jotakin ei pidä paikkaansa, eli väitteesi on valetta. Samoin väitteesi koskien minun identiteettiäni on valetta. En ole tässä oikeastaan esittänyt muuta kuin esim. mitä Vihreän langan ex-päätoimittaja Pauli Välimäki on myös sanonut. Jos huomasit, Välimäki moitti äsken puoluettaan siitä, että se on liikaa keskittynyt marginaaliryhmien asioihin.

Käyttäjän opehuone kuva
Esa Mäkinen

Kummallista, että niin helposti unohtuu, että oikeastaan kaikki määrittelevät itseään, kertovat tarinaansa eli tekevät identiteettipolitiikkaa. Erityisen hanakasti tätä tekevät ns. kansallismieliset ja konservatiivit. Heille on hyvin tärkeää tarina, jossa juuri he ovat oikeita ihmisiä ja ne muut tervettä ja oikeaa elämisen tapaa uhkaavia friikkejä ja vihollisia.

Käyttäjän kainiemelainen kuva
Kai Niemeläinen

Anttilan kommentista paistaa selvästi se, että olemme käymässä läpi kovin raskasta muutosta. Vanhoilliseen sukupuoli- ja seksuaalikäsitykseen jämähtäneelle muutos on käymässä vaikeaksi.

Jos katsomme Anttilan kirjoitusta ymmärtäen, leimakirveen käyttämisen läpi, huomaamme Anttilan avaavan oman kipupisteensä arvioitavaksi: hänelle iso kynnys näyttää olevan, ei avioliittolaki, vaan käsite sukupuolten moninaisuudesta.

Muistini mukaan Anttila kuului Keskustan eduskuntaryhmän siihen joukkoon, joka vastusti avioliittolakia, mutta äänesti liitännäislakiäänestyksessä niiden puolesta. Anttila pystyy elämään tehtyjen ratkaisujen mukaan ja hyväksymään asian laidan, mutta muutos on veteraanipoliitikolle ottanut koville. Seuraava askel näyttää kovin haastavalta.

Linnoittautuminen translain puolesta ja sitä vastaan on toki tapahtunut ja tapahtumassa. Vaikka näyttää, että olemme selvästi saamassa translain muutoksen maaliin, on syytä puntaroida vastakkaisen puolen pelkoja ja tuntoja.

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

Suuret laivat kääntyvät hitaasti ja vanhat jäärät muuttavat mielipiteitään hitaasti (, jos koskaan). Mutta kyllä keskustassakin on tulossa uusi sukupolvi, joka näkee asioita toisin.

Tosin Elina Lappalainen on ennenkin esittänyt nimenomaan omaa ajattelua:
https://www.suomenmaa.fi/neo/NeoProxy.dll?app=NeoD...

Mutta erinomainen, vastakkainasettelun hylkäämiseen pyrkivä kommentti.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos
    «Anttilan kommentista paistaa selvästi se, että olemme käymässä läpi kovin raskasta muutosta. Vanhoilliseen sukupuoli- ja seksuaalikäsitykseen jämähtäneelle muutos on käymässä vaikeaksi.»

Eivät konservatiivit tietenkään edes halua muutosta rooli- tai arvokysymyksissä. Kyse ei varsinaisesti ole itselähtöisestä jämähtämisestä, sikäli kun kyse on identiteetistä. Liberaali valtavirta on löytänyt identiteettinsä muutoksesta, jolloin konservatiivien jämähtäminen on tuolloin osin reaktanssia tai ryhmäidentiteetin differentioitumista siitä valtavirrasta joka muuttuu eli paradoksaalisesti juuri muutos aiheuttaa jämähtämistä – ja jämähtäminen muutosta.

Käyttäjän vmlouek kuva
Vesa-Matti Louekoski

Ilmeisesti tuo kirjoitus yrittää viestittää siitä, että meno alkaa olemaan jo aikamoista, kun aikaisemmin o-populismin suunnalta on isketty "punavihreä"-leimoja avarammin elämään suhtautuvien otsaan ja nyt tähän pilkkalaulajien kööriin yhtyvät vanhojen keskustaoikeistoa edustavien puolueiden eittämättä eliittiin kuuluvat henkilöt Sipilä mukaan lukien.

Meinaan, että liiankin moni avaramielinen keskustaoikeistoa edustava nuori ja vanhempikin alkaa pikkuhiljaa karsastamaan koko poliittista siipeä, mikä johtaa o-populistien kanssa veljeilevien ylivaltaan. Kohta ei olekaan enää sitä uutta ja uudistavaa nuorempaa polvea.

Lauri Pajunen

Identiteettipolitiikan ongelma on siinä, että se supistaa ihmisen ulkoisiin ominaisuuksiinsa ja olettaa kaikkien samaan viiteryhmiin kuuluvien ihmisten ajattelevan samalla tavalla. Näitä viiteryhmiä voivat olla vaikkapa etnisyys, ihonväri, uskonto, sukupuoli, ikä tai liikuntarajoitteisuus.

Esimerkki: "Koska olen valkoinen mies, mielipiteelläni on väliä, koska se edustaa kaikkia valkoisia miehiä", vaikka on itsestään selvää, että on olemassa valkoisia miehiä, jotka ajattelevat asioista eri tavalla kuin minä. Vaihda edelläolevaan lauseeseen "valkoisen miehen" tilalle vaikka "musta nainen", tai "muslimi" tai "homoseksuaali", niin asia on huomattavasti helpompi käsittää.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset