Ylipaino ja eriarvoistumisesta vaikeneminen
Varsin hyvin tunnettu asia on, että ylipaino-ongelmilla ja yleisimmillä kansanterveydellisillä ongelmilla on vahva yhteys ihmisen sosioekonomiseen asemaan. Köyhyys ja eriarvoistuminen eri ikäluokissa on omiaan näkymään muun muassa lasten yleistyvinä paino-ongelmina. Tosiasia on, että terveellinen ruoka maksaa, minkä ei pitäisi olla mikään salaisuus. Lääkäri voi toki määrätä syömään kanaa ja lohta mutta viimeistään matka kaupan hyllyille tekee selväksi karun tosiasian. Matka päättyy yhä useamman kohdalla juuri siihen, että ostoskoriin päätyvät halvimmat eineslihapullat, ei suinkaan kana tai lohi. Mikäli aikoo ostaa tuoreita kasviksia, joilla voisi tehdä ateriastaan edes vähän terveellisemmän, joutuu moni pettymään karvaasti. Ei edes kasvisten sesonkiaika anna armoa. Syöpä siinä sitten kanaa, lohta ja tuoreita kasviksia. Rikkaampien ylimielisyys näitä todellisen elämän karuja faktoja kohtaan on liiankin yleistä. Vähät välitetään siitä, mikä keskiverto tossunkuluttajan, puhumattakaan vähävaraisemmasta kansanosasta, osana on.
Köyhyys ja alati kasvava eriarvoistuminen ovat realiteetti ”länsimaisessa sivistysvaltiossa” nimeltä Suomi.
Tämän asian kiertely ja kaartelu vuosikausia kestävillä selvityksillä on silkkaa julmuutta. Tekoja tarvitaan, sillä selvityksiä ja tutkittua tietoa on saatavilla jo yllin kyllin.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
NäytäPiilota kommentit (19 kommenttia)
Ruokajonojen lisäksi tarvittaisiin ruokaloita, mistä saa suht terveellistä ja halpaa arkiruokaa mutta ravintoarvoiltaan täyteläistä. Nälän tunne tulee kun syö sellaista ruokaa joka ei ravitse. Meillä suurten ikäluokkien ihmisillä on vielä tuntumaa realistiseen ruoanlaittoon mutta ketju on katkennut.
Opiskelijoilla on mahdollisuus syödä ruokaa edullisesti opiskelijaruokaloissa. KELA maksaa kyseisille ravintoloille niin sanottua ateriatukea tietyn määrän per ruoka-annos, minkä ansiosta ateria maksaa huomattavasti vähemmän kuin heiltä jotka eivät ole opiskelijahintaan oikeutettuja. Joskus olen vaimoni kanssa miettinyt, miksi tätä systeemiä ei uloteta koskemaan myös eläkeläisiä? Tiedän, että moni eläkeläinen ei syystä tai toisesta tee hyvää, terveellistä arkiruokaa itse. Osa ei ole siihen tottunut (ei siis osaa), tai osa ei vain yksinkertaisesti pidä ruoanlaitosta ollenkaan ja tyytyy siksi syömään eineksiä ja/tai ravintoloissa kallilla (sen mukaan miten on varaa). Tuskin olisi hirvittävän iso lisäkustannus yhteiskunnalle jos jos valmiiksi olemassaolevaan järjestelmään (siis nuo opiskelijaruokalat ja KELAn ateriatukijärjestelmä) tuotaisiin myös eläkeläiset. Todennäköisesti tämä vähentäisi myös terveydenhuoltokustannuksia, sillä opiskelijaruokaloissa syövät eläkeläiset söisivät entistä terveellisemmin.
Tarkennettakoon vielä, että kaikki tämä perustuisi tietenkin vapaaehtoisuuteen. Ketään ei tietenkään pakotettaisi syömään jos ei niin ahlua. Tietysti jonkin verran kannattaisi käyttää resursseja myös tällaisen ruokailun markkinointiin suoraan eläkeläisille, jotta he löytäisivät tämän mahdollisuuden edulliseen ja terveelliseen ruokailuun.
Tälläinen sikamainen propaganda saa ihmiset jälleen syyttämään jotain muuta kun pitäisi katsoa peiliin.
Tämä ei edistä ongelmien ratkaisemista.
Höpö höpö. Ongelma on todellinen eikä ratkaisujen etsiminen ole mitään sikamaista.
Pienituloisimmat suomalaiset kuuluvat ostovoimakorjattuna maailman suurituloisimpaan kahteen kymmenykseen. Nyt siis joku höpöttää siitä että nämä (me) raukkaparat emme saa edes riittävästi sapuskaa.
Tosiasia on se että näillä (meillä) on ylimäärin rahaa hankkia terveellinen ja täysipainoinen ravinto vaikkemme tekisi edes työtä. Se että mihin se raha pannaan on sitten toinen asia.
Toki jos sosiaaliturva halutaan muuttaa esimerkiksi laitosruokailuksi lähimmässä koulussa, myös ainakin osa deekuista saadaan terveellisen ravinnon piiriin.
Toimeentulotuesta on tarkoitus panna noin kymppi päivässä ruokaan per lärvi. Tällä on mahdollista syödä hyvin, monipuolisesti ja terveellisesti. Voipa vielä perjantaisin vetäistä keissin kaljaakin jos huvittaa.
Jos kymppi päivässä ei sapuskaa riitä, tuskin riittää satanenkaan. Tai tonni. Koska silloin ne syyt ovat aivan muualla kuin sisääntulevan rahan määrässä.
Toimeentulotukilain soveltamisohjeissa on eritelty laskennallinen rakenne. Ruokaan on tarkoitettu 49% perustoimeentulotuesta joka on 8-9€ aikuiselle päivää kohden. Ei se ihan kymppiä ollut mutta helvetin kaukana nälkäkuolemasta tai siitä ettei olisi varaa syödä terveellisesti.
Jotkut saavat sitten varmaan muita tukia. Ja jos tarkoitat työstä kieltäytyjiä niin pitäisikö heille mielestäsi maksaa senttiäkään?
Totta helvetissä olen ja olen tuota tukea saanutkin. Tietysti ne pienentävät, mutta loppusummana tuet muodostavat yhteensä toimeentulotuen normia vastaavan määrän.
Siis henkilö joka saa toimeentulotukea, saa sieltä asumismenojen ja eräiden muiden menojen jälkeen käteen sen hiukan vajaa 500€ josta 49% on tuen soveltamisohjeissa määritelty käytettäväksi sapuskaan.
8-9€:lla päivässä on täysin mahdollista syödä terveellisesti. Lisäksi henkilölle jää kuukaudessa 250€ käytettäväksi muuhun josta halutessaan voi käyttää osan vaikka ruokaan.
On mahdollista syödä terveellisesti jos osaa. Moni ei osaa. Yksinäisyys esim tekee helposti että ruokavalio yksipuolistuu.
Huokeista perusaineista voi tehdä maittavaa ruokaa jos on keittotaitoinen. Pitää kuitenkin olla joku viitekehys mistä omaksuu tietoa ja valmiuksia, pitää olla kunnon öljyjä ja mausteita, pitää olla esimerkkejä ja hyviä muistoja.
Elintaso on psykofyysinen, sosiaalinen ja kognitiivinen juttu. Se joka on köyhä on usein avuton. Kukaan ei pärjää yksin.
Eli ongelma ei olekaan köyhyydessä kuten blogisti esitti vaan osaamisen puutteessa. Nyt päästiin asian ytimeen, sillä ratkaisut riippuvat vahvasti siitä millaiseksi ongelma tunnistetaan. Ongelmia pitäisi tutkia avoimin mielin, eikä aina automaattisesti syyttää jotakin ulkoista tekijää joka pahaa pahuuttaan läimii näpeille. Yleensä näin ei nimittäin ole.
Suomi tarjoaa uskomattoman paljon mahdollisuuksia kaikista sosiaalisista ryhmistä lähteville. Liika päähäntaputtelu tekee kenestä tahansa avuttoman.
Inkludeeraminen on tärkeää. Suomi on kova maa. Alkoholin ympärillä pyörii outoja jakolinjoja. Julkinen sosiaalinen tila kuten lähiötorit ovat kuin varatutut nonkommunikaatiolle. Siellä pitäisi meidän sadinmaahenkisten kokata ja jutella ihmisille. Minä ainakin näen vian itsessäni. En toteuta haaveitani yhteiskeittiöistä. Annan periksi junttimentamiteetille ja jantelaille.
No siitä olen samaa mieltä että sosiaalinen elämä Suomessa on paikoin aika köyhää. Persauksisissa maissa tuli hyvin usein sellainen fiilis että reppureissaaja on sinne enemmän kuin tervetullut. Vaikka ei kolikoita taskusta tipahtelisikaan.
Yhteiskeittiöt kuulostaisivat loistavalta idealta. Aikaisemmassa koulussa järjestettiin niitä aika usein. Ehkä niitä olisi pitänyt järjestää myös selvin päin..
Kuka sen on luvannut olevan ruusuilla tanssimista?
Skippaat täysin sen analyysin että mistä nuo ongelmat johtuvat. Sosiaaliturvan taso riittää hyvin terveelliseen ravintoon. Millä keinoin elämänhallintaa taas pakotetaan ihmisten kalloon, siinä vasta kysymys.
Ja muistutan vielä että globaalissa tarkastelussa Suomessa on vain rikkaita.
Jo kyse ei olisi rahasta epäile kovasti kuinka moni muuten täyttäisi päivän ravintotarpeensa Lidlin makarylleillä a' 18senttiä + einespalleroilla noin euro vain kuka väittää kenenkään niitä syövän makunautinnon vuoksi?
Aasialainen tai vaikka Väli-meren keittiö olisivat kivoja ja terveellisiä mutta niiden noudattaminen Suomessa on sen verran kallista ettei ihan jokaiselta onnistu.
Kommentoi 19 kommenttia